Purkitusta

Voi mikä intiaanikesä! Vaikka koko kesä meni vesisateessa, syyskuun aurinkoiset päivät ovat pelastaneet mielen ennenaikaisen kaamosmasennuksen. Tämä valo, lämpö ja luonnon värit antavat arkeen niin paljon virtaa. Oletko sinä huomannut saman? Aivan omaksi hämmennykseksikin olen ollut energinen ja virtaa täynnä. Tosin osasyynä virtapiikkiini saattaa olla tyroksiini, jota kesäkuusta asti olen pikku lääkepurkista napsinut.
Oli virtapiikin syynä purkki tai aurinko, olen kiitollinen tästä energiasta. Ja sitä oli eilen aamulla niin, että ennen työpäivän alkua pakastin purjot pakkaseen, keitin erinomaista omenasosetta sekä purkitin suppilovahveroista pikkelsiä.

Meillä on pihassa pienet kasvulaatikot, joissa kasvatamme mm kesäkurpitsaa, hernettä, mansikkaa, porkkanaa jne. Tänä vuonna kokeilimme ensimmäistä kertaa purjoa. Ihailen heitä, jotka kasvattavat kaiken siemenistä ja saavat puutarhan kukoistamaan. Minussa on kaksi huonoa puolta puutarhurina; minä unohdan aina esikasvatuksessa kastelun sekä kesällä jossain vaiheessa into puutarhan hoitoon  lopahtaa aina täysin. Siksi ostan alkukesästä taimet suoraan torilta torikauppiailta, joiden esikasvattamilla taimilla on pihassamme kohtalainen mahdollisuus selvitä hajamielisen hortonomin hoidossa.
Purjo onnistui yli odotusten! Viikonloppuna oli kyllä hieno fiilis hakea piirakkaan tarvittava purjo ja yrtit omalta pihalta.

Purjot puhdistettiin, halkaistiin kahtia ( jotta sain kaiken mullan pois), pestiin ja pilkottiin. Pussitin purjot ja laitoin kolme pussia vielä päälle. Purjon tuoksu on todella voimakas, ja vaikka pusseja on niin monta päällekkäin, en usko pakastimen säilyvän ilman odöörejä. Täytyy käyttää purjo ruoan valmistukseen mahdollisimman pian tai muuten meillä syödään talvella purjolta tuoksuvia marjoja.


Viikonloppuna vierailin tätini luona ja sain häneltä ison kassillisen omenoita. Leivoin niistä aivan mahtavan omenapiirakan Maisemakahvilan ohjeella. Ohjeesta tuli iso pellillinen piirakkaa ja se oli todella maukas ja vähän erilainen! Ohje löytyy  täältä.
Mutta mitä ihmettä lopulla omenasadolla tekisin? Hillosokeripussin kyljessä oli helppo omenasosetta ohje. Olen ollut onnekas, kun äitini on keitellyt perheelleni usein hilloja, vaan nyt oli aika kokeilla valmistusta itsekin. Lisäsin ohjeeseen pari kanelitankoa, muuten seurasin tätä ohjetta.

Inhoan muuten purkittaa hilloja, koska aina, vaikka kuinka tarkka olisit, sitä tahmeaa ja lämmintä hilloa valuu purkkien reunoille ja sitä on tylsä ja kurja puhdistaa kunnolla. Muuten purkin kansi menee ihan jumiin, eikä sitä saa mitenkään auki. Vaan hätä keinot keksii. Suppilo tuntui ja vaikutti hankalalta matalien purkkien kanssa, mutta hetken aikaa kaappia kaiveltuani, löysin tupperi-laatikosta apuvälineen. Otin yhden osan Tupperwaren pika-vatkaimesta ( tai mikä lie) ja sain siitä just täydellisen avun purkitukseen. Nyt ei liemet valuneet hillopurkin reunoille eikä emännältä mennyt hermot. Niinkuin äiti aina toteaa, naiset keksii mitä vaan!

Äidistäni puheen ollen, häneltä olen oppinut sieni-innostuksen. Erityisesti korvasienten, kantarellien ja suppilovahveroiden sienestys on mieluisaa puuhaa. Suppikset on siitä ihania, että  niitä on tarjolla ihan lumen tuloon asti. On ihanaa kävellä syksyisessä metsässä, varsinkin jos hirvikärpäset eivät häiritse, ja löytää oikea suoni suppiksia. Se lapsenomainen löytämisen riemu! Suppilovahverot ovat yleensä aika puhtaita, oikean paikan löytyessä kori tulee nopeasti täyteen ja niistä voi valmistaa monipuolista tarjottavaa. Vuosien varrella on kokeiltu niin keitot, piirakat, pizzat kuin muhennokset. Mutta seuraava ohje, vähän vahingossa kehitelty, on kulkenut perheemme matkassa jo vuosikymmeniä. Kälyni rakastaa näitä yli kaiken. Tämä pikkelsi on tosi helppo valmistaa ja maistuu lisukkeena oikeastaan niin lihan, kanan kuin kalan kanssa. 

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut mainintaa balsamicosta, mutta äidiltäni oli etikka osittain loppu ja niinpä hän korvasi osan italialaisella balsamicolla. Ja voi mikä makupari: suomalaiset suppilovahverot ja italialainen balsamico! Perfetto!

Riitan suppilovahveropikkelsi

2 dl vettä

1 dl balsamicoa

1 dl väkiviinaetikkaa

1/4 tl suolaa

500 g sokeria (mutta vähempikin riittää, esim 300g

n 10 neilikkaa

1 kanelitanko

Muutaman muskottikukka, tai jauhettua muskotinkukkaa

2-3 l suppilovahveroita

Ohje on todella yksinkertainen:

Repäise sienet kahtia ja huuhdo. Mittaa aineet kattilaan ja kuumenna kunnes sokeri sulaa.

Lisää sienet ja keitä lientä kokoon n 20-30 min. Tölkitä.

Herkullista syksyä!