Uuden aika

Miten tässä nyt näin kävi? Viime kirjoituksesta on kolmisen vuotta aikaa. Paluuta blogiin olen suunnitellut jo viime keväästä asti. Aiheita on mielessä ollut useastikin, vaan vasta nyt paluu blogin pariin tuntuu oikealta.

Samat asiat kiinnostaa edelleen, aion jatkossakin kirjoittaa elämän kauneudesta. Poimia kivoja ideoita kotiin, löytää käsille tekemistä, jakaa maistuvia ohjeita sekä hehkuttaa kaikesta kauniista, mitä elämä antaa.

Syyskuusta on elokuun ohella tullut lempikuukauteni. Olen syksyn lapsi, ehkä sillä on jotain vaikutusta asiaan. Vaikka syyskuussa lomat on aina jo lomailtu ja arki astunut ruuhkineen kuvioihin, on silti vielä tarpeeksi valoisaa mennä esimerkiksi arki-iltoina metsään tai puuhailla kotona. Luonto palkitsee meitä upealla väriloistollaan ja maa antaa ihanaa satoa. Mikä sen upeampaa kuin sieniretki lähimetsään koko perheen kanssa.

Viime viikolla aurinko helli meitä ainakin täällä Satakunnassa. Auringonsäteet saivat pihlajanmarjat oikein hehkumaan puissa ja se sai minut haaveilemaan omasta pihlajanmarjakranssista.
Eräs taisi kuulla äänekkään huokaukseni ja seuraavassa hetkessä edessäni oli kassillinen pihlajanmarjoja. Kiitos kulta!

Kranssipohja oli pajusta itse tehty jo aiemmin. Pari kierrosta vähän vahvempaa pajua kiinnitetään ihan reilusti nippusiteillä. Helppo nakki.


Laitoin pihlajanmarjat veteen vuorokauden ajaksi, jotta ne saisivat mahdollisimman paljon kosteutta.
Takapihallamme on suuren suuri Tuija, josta kävin napsimassa oksia mukaan oranssiin.

Seuraavana päivänä tein tuijan oksista ja pihlajanmarjoista pieniä kimppuja ja sidoin ne rautalangalla yhteen. Kun kaikki kimput oli saatu tehtyä oli aika koota kranssi. Asettelin kimppuja kranssiin sopivin välein ja kiinnitin ne taas rautalangalla.
Kranssi onnistui mielestäni kivasti ja siitä tuli aika iso.
Pihlajanmarjaoksien juottaminen taisi kannattaa. Kranssi on koristanut ulko-ovea jo liki viikon, eikä ainutkaan marja ole vielä lähtenyt. Toivottavasti saan nauttia tuosta upeasta väristä vielä jonkin aikaa. Sitten, kun aika on, puran kranssin, vien linnuille syötäväksi kelpaavat marjat ja käytän kranssipohjan uudelleen - vaikka mustikanvarpukranssiin.