Sadonkorjuuta

Pitkä kesä näyttää päättyvän, kun pelloille ilmestyy puimurit keräämään luonnon antejaan talteen. Joka vuosi katselen näkyä iloiten ja samalla kaihoa tuntien: ihanaa, kun saamme taas uuden sadon, mutta onpa surullista kesän ollessa kohta ohi.
Kesä on aina minulle luovuuden aikaa; nautin suunnattomasti kaikesta kauniista ja työn salliman pitkän kesäloman tuomasta aikatauluttomuudesta. Huomenna alkaa arki, kun kello soi aamulla kutsuen töihin lähtijää...
Iloitsen tästä kuumasta ja kauniista kesästä, ja haluan jakaa muutaman kuvan kanssanne.

Ihanista ihanimmat pionit

Tänä vuonna jasmike kukki kauniimmin kuin koskaan ja sen tuoksu huumasi koko pihamme takaterassin ( pensas taisi tykätä vuosi sitten tehdystä parturoinnista)

Kasvimaa oli edellisvuosiin nähden aika surkea, johtuen varmasti koleasta alkukeväästä. Mutta retiisit kuuluivat menestyjiin, ja niitä tuli niin paljon, että kokeilin oivallista salaattiakin retiiseistä. Ohjeen voin lisätä myöhemmin.

 

 

 

Sadonkorjuuta sain aikaan myös vitriinin teossa. Ruotsista tuli viimeinkin haluamani nupit ja ruuvitkin sain vaihdettua sopivan pituisiksi ja vielä maalattuakin mustiksi.

Nautittuani viikon valmiista vitriinistäni, rakas 3-vuotias taitelijani ikuisti kaapin kylkeen pinkillä permanentti-tussilla puumerkkinsä. Voi itku! Onneksi ystävän neuvoa kokeiltuani sain poistettua tahran hiuslakalla (!). Kuulostaa uskomattomalta, mutta todellakin permanenttitussi-tahrat irtoavat hiuslakkaa tahraan suihkuttamalla ja sen jälkeen nihkeällä mikrokuituliinalla pyyhkäisten. Kokeilkaa, jos pikku-taiteilijan kynä osuu väärään paikkaan.

 

Toivotan kaikille oikein antoisaa ja energistä elokuuta!